Olen ollut Tampereen Sävelen vakiokävijöitä reilun 30 vuoden ajan, ensin laulajana, sitten johtajana ja lopulta tuomariston jäsenenä. Katselmuksen lavalla olen kokenut suuria tunteita ja palkintojen jaon vaiheilla olen ollut niin pohjattoman pettynyt kuin hysteerisen iloinenkin. Tämänkertaisen katselmuksen lopuksi pääsin ensi kertaa pitämään loppupuheen, joten nyt alkaa olla koko värisuora kasassa Tampereen osalta.
Yksi nuorempi kollega pyysi minua kokoamaan blogiin niitä ajatuksia, joita loppupuheessa esitin ja teen sen mielelläni, sillä tarkennuksella, että lisään jotain puheen ulkopuolelta ja otan toisaalta hiukkasen pois sellaista, mitä lavalla tulin sanoneeksi.
Ensinnäkin, minusta on tärkeä muistuttaa kaikkia, että kilpailut (joka tämäkin tapahtuma toki pitkälti nimestään huolimatta on) ovat hyvä palvelija ja huono isäntä. Kilpailujen tärkein funktio on auttaa kuoroa kehittymään antamalla motivaatiota hinkkaamiseen ja oikeutuksen keskittyä vartin ohjelmaan (vertaa normaalin konsertin noin tunnin kesto!). Jos työ on tehty hyvin ja lavalla menee niin kuin on järkevää odottaa, kuoro on voittanut paljon. Motivaatio kasvaa niin menestyksestä kuin hyvin käsitellystä pettymyksestäkin. Tämä jälkimmäinen on tärkeä havainto: yhdessä käsitelty ja voitettu pettymys on itse asiassa jopa enemmän kuoroa vahvistava kokemus kuin menestys. Menestys toki tekee hyvää itsetunnolle, mutta siitä harvoin oppii mitään.
Koska kaikki haluavat kuitenkin kisoissa menestyä (omien tavoitteidensa ja edellytystensä mukaisesti), tässä pari vinkkiä:
1) esittele kuoron vahvuuksia – kukaan ei ehdi kaipaamaan monipuolisuutta vartin setissä.
2) Valitse ohjelmisto niin, että se haastaa kuoron, mutta ei ole yhtään liian vaikea. Kisoissa on yleensä viisainta laulaa valtaosin sellaista, jonka kuoro osaa jo entuudestaan hyvin.
3) Hyvä setti = aluksi varma, lyhyehkö teos, mieluummin ekstrovertti kuin introvertti; toiseksi ohjelmiston vaikein teos (ei liian pitkä); sitten jotain kaunista ja hidasta; päätteksi railakas lopetus (yleisön reaktio vaikuttaa aina jossain määrin myös tuomaristoon). Jos ei laula kuin kolme teosta, nopea-hidas-nopea on aina hyvä muoto.
4) Harjoitelkaa koko setin esittämistä (sisään- ja ulosmarsseineen) eri tiloissa monta kertaa. Esiintymistilanne kilpailussa on aina latautunut ja jännittävä – mitä tutumpi oman osuuden laulaminen on fyysisenä kokemuksena, sen paremmin tilanteesta selviää.
5) Nauhoittakaa harjoitusvedot ja laittakaa ne kaikkien kuultavaksi. Olen usein tavannut laittaa mukaan selostuksen (tyyliin “1’35: sopraanojen d on liian matala ja se vetää koko kuoron alavireiseksi”). Se on osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi, sillä kuorolaiset voi ohjata kuulemaan oleellisimman.
====
Kysyin ulkomaisilta kollegoiltani, mitä he pitivät tämänvuotiselle katselmukselle ominaisina piirteinä heidän näkökulmastaan. He nostivat esille kolme asiaa: a) naiskuorojen määrän, tason ja ohjelmiston, b) kuorojen ja tyylien moninaisuus ja c) johtajien koulutustaso ja osaaminen.
Kaikki kolme olivat minusta hienoja havaintoja. Naiskuorojen määrä on ollut jo viimeisen 10 vuoden ajan Sävelissä suuri (tällä erää 18 / 47) ja keskitaso on noussut tasaisesti. Se, mikä tällä erää oli erilaista, oli kärjen laatu ja ohjelmiston monipuolistuminen. Kun tähän vielä lisää sen, että kultakategoriaan päässeiden kuorojen 12 johtajasta seitsemän oli naisia, voi jo alkaa puhua todellisesta naisten esiinmarssista!
Kuorojen taustojen, tyylien, olemusten ja ohjelmistojen moninaisuus on minusta terve ilmiö, joka heijastaa naisten nousun tapaan yhteiskunnan kehitystä. Tämänkertainen Sävel oli aidosti moniääninen ja kiehtova kuva kuoromusiikista Suomessa.
Olen jo pitkään yrittänyt hokea, että suomalainen kuoronjohtajakoulutus on erinomaista ja meillä on paljon taitavia johtajia. Oli hauska huomata, että ulkomaiset silmät ja korvat olivat samaa mieltä. Perustaidon kuulee kuoron laulussa ja näkee johtamistekniikassa. Töitä on toki vielä molemmissa, mutta perusta on mainio.
===
Kohdistin suomalaisille kuoroille kolme haastetta seuraavalle kaksivuotiskaudelle ennen Tampereen Säveltä 2021. Ne olivat Laulutekniikka ja erityisesti korkea rekisterin hallinta, Mieslaulajien rekrypäivät ja Valot päälle esiintymiseen.
Suurimmalla osalla kuoroista rajat tulivat vastaan nimenomaan lauluteknisessä osaamisessa. Perussyy on pää-äänen käytön osaamattomuus. Koska helppoa siirtymää pää-ääneen ei ole, ylä-äänet joko menevät kireäksi kurkkuun tai liiaksi puskemiseksi, jolloin hengitys nousee ja kehon energia kohdistuu väärin. Tällöin sekä äänen kvaliteetti että vire kärsivät heti. Instrumentin hallinta on laji, joihin kuoroissa kannattaa satsata paljon, sillä se tuo pysyvimmät hyödyt. Jokainen kuoro voi itse pohtia, mikä keino sille on paras: satsaaminen äänenkäyttöön harjoitustilanteessa, ulkopuolinen äänenmuodostaja vai laulunopettaja, jonka luona kuorolaiset voivat harjoituksen aikana käydä joko omalla rahalla tai kuoron tukemana. Satsaus kannattaa myös yksilötasolla: laulusta tulee nopeasti helpompaa ja nautittavampaa!
Kävi hyvin selväksi, että ne sekakuorot, joissa oli hyvä numeraalinen tasapaino miesten ja naisten välillä, saivat selvän edun lavalla. Miesten vähäisyys sekakuoroissa on jonkinlainen iäisyysongelma, mutta minusta nyt olisi hyvä sauma rohkeasti käydä rekrytoimaan miehiä. Kyllä laulavia miehiä on ja kuorojen kannattaa rohkeasti käydä heidän kimppuunsa. Lupaan, että he ovat lopulta hyvin kiitollisia, että joku onnistui heidät raahaamaan kuoroon!
Suomalainen sosiaalinen kulttuuri on edelleen aika pidättyvää ja introverttiä. Lavalla nämä piirteet harvoin antavat suurta etua. Ilmeikkyys, vapaus ja aktiivisuus ovat asioita, joita pitää harjoitella. Se, että jokaisen laulajan silmissä on valo ja kasvoilla optimismi tekevät usein ihmeitä myös kuulokuvan tasolla.
===
Jos jolle kulle vielä jäi epäselväksi Katselmuksen tuloslista, se löytyy täältä: https://tamperemusicfestivals.fi/vocal/kuorokatselmuksen-tulokset/
Kari Turunen 